Huittisten seudun työväenperinneyhdistys ry

Etusivu

Yhdistyksen toiminta

Tule jäseneksi

Yhdistyksen säännöt

Kansalaissota

Sotasurmat 1918

Muistomerkit

Tietojen keruu

Tilaisuudet

Kuvagalleria

Palvelulinkkejä

Yhteystiedot

 

Kansalaissodan 1918 muistomerkit


 

Suomen sisällissota vaati yli 37 000 ihmishenkeä, näistä suurimman osan varsinaisten rintamataisteluiden ulkopuolella. Vankileireillä esimerkiksi kuoli yli 12 000 punaista.

Nimitauluissa on vainajien nimet kotikunnittain. Jokaisesta vainajasta on mainittu sukunimi, yksi etunimi ja syntymävuosi

Seuraavasta linkistä avautuu tiedosto, jossa on vainajien nimet, kotipaikka, ikä, ammatti, sivilisääty, lasten lukumäärä, kuolinpaikka ja kuolinsyy.

Vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkin nimitaulut =>.

Nimitaulut Huittisten hautausmaalla

Vainajien nimitaulujen saamisesta punaisten muistomerkin yhteyteen oli keskusteltu Huittisissa aikaisemminkin, mutta aikomukset eivät olleet johtaneet toteutukseen.

Huittisten Seudun Työväenperinneyhdistys Ry perustettiin toukokuussa 2006 ajamaan asiaa.

Nimiluettelon laatimisessa olemme tukeutuneet Valtioneuvoston asettama Suomen sotasurmat – projektin nimiluetteloihin, jotka kaikki ovat julkisia tietoja. Olemme tarkistaneet tiedot useaan otteeseen ja tehneet tietoihin eräitä tarkennuksia omien selvitystemme perusteella. Olemme saaneet tähän selvitystyöhön myös ulkopuolista tutkimusapua.

24.8.2008 paljastetuissa nimitauluissa olevat 241 nimeä koostuvat Huittisissa kirjoilla olleista vainajista ja Huittisissa surmatuista muualla kirjoilla olleista.

Huittisissa teloitettiin 70 punaista, joista 24 oli huittislaista. Taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä kuoli yhteensä 200 huittislaista punaista.

Nimitaulujen kustannuksiin osallistuivat Huittisten kaupunki, Huittisten seurakunta, Alfred Kordelinin säätiön Huittisten rahasto sekä useat yritykset, yhdistykset, kunnat ja yksityiset henkilöt.

Teloitetuille on palautettu heidän ihmisarvonsa.

Eri tavoin henkensä menettäneille vainajille on löytynyt nimi ja heidät on siunattu. Tiettävästi vai yksi Huittisissa teloitetuista oli siunattu haudanlepoon, kun Vampulan kirkkoherra Mannerille valkoiset luovuttivat hänen poikansa ruumiin. Lahja Johannes Mannerin hauta on Vampulan hautausmaalla.

Punaisten vuonna 1950 paljastettu muistomerkki on Huittislaissyntyisen kuvanveistäjä Lauri Leppäsen veistämä. Siinä on kuvattu äiti ja lapsi. Olen sitä mieltä, että siihen liittyy myös Lauri Leppäsen kannanotto sodan tuottamiin kärsimyksiin.

Hävinneen osa puolen leskillä ja orvoilla ei todellakaan ollut sisällissodan jälkeen helppoa. Huomionarvoista on myös, että veistoksessa äidin ja lapsen katse ei luotu alaspäin vaan he katsovat suoraan eteenpäin horisonttiin. Katsovat kohti parempaa huomista. Sisällissota ei pystynyt heidän aatettaan murskaamaan.

Vuonna 1940 paljastetussa laatassa on tekstinä

Taistele – kärsi - uskoen kestät - niin voitat

Sanojen sanoma avautuu vaikeasti. Tulkitsen sen näin. Kun ihminen uskoo asiaansa, hän valmis tekemään kaikkensa sen hyväksi, taistelemaan sen puolesta saavuttaakseen vastoinkäymisistä huolimatta tavoitteensa. Ja mitä on tapahtunut kuluneena 90 vuotena - on saavutettu paljon enemmänkin, mitä on osattu viime vuosisadan alkupuolella unelmoidakaan.

Elämme vahvasti nykyaikaa, mutta kansakunnan pitää tuntea menneisyytensä. On aika puhua kiihkottomasti vuoden 1918 tapahtumiin liittyvistä syistä ja tapahtumien seurauksista. Pahinta on ollut vaikeneminen siitä, mitä 1918 tapahtui. Vaikeneminen on tuonut tuskan ja pelon tullessaan Kokonainen kansakunta on voinut henkisesti huonosti. Kaatuneiden punaisten omaisilla ei ole hautaa, jonka ääreen olisi voinut mennä muistelemaan kuollutta omaistaan. Uskon, että yhtään helpompi ei ole ollut valkoistenkaan puolella niillä, jotka ovat joutuneet osallistumaan teloituksiin.

Keitä he olivat nämä punaisiksi kutsutut, jotka vakaumuksensa puolesta menettivät henkensä 1918?

He olivat ihan tavallisia nuoria ihmisiä. Useimpien ammattiksi on merkitty aikakirjoihin työmies. Opillista sivistystä heillä oli kansakoulun tai kiertokoulun verran.

Punaisten puolella taistelleita ei voi nimetä rikollisiksi. He joutuivat tahtomattaan ja yllätyksekseen myös osalliseksi I maailmansotaan, kun saksalaiset miehittivät eteläisen Suomen kaupungit.

He olivat isänmaallisia ihmisiä siinä kuin muutkin. Sen osoitti talvisota 1939 – 40. Uskallan varmuudella sanoa, että sisällissodan voittajat ”valkoiset” eivät olisi yksin pystyneet puolustamaan Suomen itsenäisyyttä – olisi syntynyt Neuvostosuomi Talvisodan jälkeen.

Marsalkka Mannerheim oivalsi tämän. Talvisotaan asti toukokuun 16. päivää oli vietetty vuosittain vapaussodan päättymisjuhlana. Tästä juhlasta luovuttiin keväällä 1940. Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, että toukokuun kolmatta sunnuntaita on vietettävä niiden muistopäivänä, jotka olivat saaneet sankarikuoleman talvisodassa sekä myös kaikkien niiden muistopäivänä, jotka murrosaikana 1918 olivat kummallakin puolella uhranneet henkensä vakaumuksensa puolesta".

Heidän aatteellinen perintönsä on kantanut tähän hetkeen saakka ja kantaa tästä eteenpäinkin. On ollut synnyttämässä pohjoismaista hyvinvointivaltiota.

Suomen sisällissota on ollut eräs julmimmista Euroopan ensimmäisine keskitysleireineen.

Meidän kaikkien suomalaisten pitää elää ja toimia täällä niin, ettei tällaista pääse enää tapahtumaan.

Goldenage.fi sivut Etusivu Tänään Harrastukset Hyvinvointi Koti Luonto Matkailu Omat rahat Yhteiskunta Google Keskustelut